tiistai 16. tammikuuta 2018

46. Kehitystä havaittavissa

Kevätkausi tuli korkattua muutama viikko sitten estetreenejen osalta molempien ponien kanssa! Kylläpä tuntuu hyvältä, kun pääsee sanomaan, että pieni joulutauko on auttanut tekemiseen ja kaikki on viime viikkoina sujunut oikeastaan todella hyvin. Riona on ollut reipas ja innostunut taas estehyppelöistä ihan uusin voimin, on mahtavaa päästä tekemään ponin kanssa juuri sitä, mitä se rakastaa ja missä se on oikeasti hyvä. Maltinkin kanssa ollaan menty paljon eteenpäin, olen saanut paljon enemmän luottamusta ja itsevarmuutta junnun kanssa tekemiseen, ja tuntuu että mun tunteet ovat saaneet myös vastakaikua!


Tänään jatkoimme kuitenkin Rionan kanssa esteiden parissa, tekniikkatehtävät aiheena. Alkuverryttely oli aika vapaamuotoinen, itse taivuttelin käynnissä avotaivutusta hyväksikäyttäen. Se on ollut Rionan kanssa todella hyödyllinen liike, sillä se saa hevosen todella käyttämään etuosaansa aktiivisesti ja auttaa siten myös suoristamisessa. Avotaivutuksen avulla saan Rionan myös taipuisammaksi, jonka jälkeen esimerkiksi niinkin simppeli asia kuin kääntäminen tuntuu paljon helpommalta.

Ravissa toiselle pitkälle sivulla ratsastettiin loiva kiemura, jolla oli tarkoitus ratsastaa hevosta taipumaan ja asettumaan kaarteeseen. Riona yritti ensiksi juosta avuilta kaaren aikana, mutta sain sen aika hyvin kuitenkin kuuntelemaan, sillä toisella pitkällä sivulla sai oman maun mukaan ratsastaa hevostaan paremmalle tuntumalle. Itse tein temmonmuutoksia ravissa ja annoin ohjan olla edelleen aika pitkä, jotta Riona saisi kunnolla verryteltyä lihaksiaan ja liikkeitään ennen hyppäämistä.

Laukkaverryttely oli yksinkertainen: laukannostoja ja lyhyitä pätkiä laukkaa, sitten takaisin raviin siirtyminen ja ravin ratsastamista kunnes se tuntui hyvältä. Sitten toisto. Laukassa istuin kevyessä istunnassa pitäen käden rentona mutta kuitenkin tuntumalla, jotta saisin aikaiseksi pyörivän liikkeen, joka avaisi hevosen lapoja ja ratsastus tuntuisi paremmalta. Tämä verryttely toimi minulla ja ratsu oli vetreä ja pirteä kuin peipponen koko tunnin ajan.


Ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus hypätä aivan pienenpieni ristikko ja kääntää aika reippaasti oikealle heti sen jälkeen. Sitten oli suoritettava ravisiirtymä, jotta saataisiin ratsu kuuntelemaan apuja tarkasti. Laukannosto tehtiin napakasti kaarteesta ennen uraa ja hyppy toisen pienen ristikon yli. Ensimmäisellä kerralla Riona tuntui jopa liiankin reippaalta ja ei olisi millään malttanut siirtyä raviin pyynnöstäni, niinpä lähestyimme sitten toistakin estettä laukassa. Hyppyjen kanssa ei ollut mitään ongelmaa niiden ollessa noin nilkan korkuisia, mutta esteiden välissä oli tärkeää saada omat avut läpi, jotta tehtävä onnistuisi. Tulin tämän muutaman kerran, kunnes sain sen sujumaan haluamallani tavalla. Minulla on aina välillä ongelmana se, että myötään ehkä jopa liiankin reilusti ja Riona pääsee siten laukkaamaan esteen jälkeen liian kovaa. Tietysti Maltin kanssa on aivan eri asia, se on nuori ja vielä oppiva poni, ja tarvitsee enemmän tilaa edestä hypätessään. Tämän tavan olen saanut onneksi suureksi osaksi kitkettyä pois ja näin sain poninkin kuuntelemaan apujani paremmin.

Toinen tehtävistämme oli yksinkertainen mutta tarkkuutta vaativa. Ensimmäistä estettä lähestyttiin laukassa kirjaimen B kohdalta, mutta oli tärkeää lähteä lähestymään tarpeeksi myöhään saadakseen hyvän suoristuksen esteelle. Tuolta kyseiseltä pystyltä täytyi saada oikea laukka alas, sillä esteen jälkeen täytyi laukata aivan uralle asti, jotta sai hyvän tien seuraavalle esteelle, joka oli hiukan isompi ristikko. Tässä tehtävässä mulle oli tosi vaikeeta saada oikea laukka alas, mutta onneksi Riona hoisikin sen puolen sitten itse- komeiden pukkien saattelemana. Itse hypyissä ei ollut mitään ongelmaa, minun täytyy vain olla tarkempi laukanvaihtojen kanssa ja muistaa myös johtaa esteen päällä tarpeeksi selkeästi. Myös jalan kanssa jätän hevosen välillä yksin, en välttämättä muista aina kehottaa laukanvaihtoa vaihdattavalla pohkeella esteen päällä. Mutta enköhän senkin joskus opi!


Tunnin päätteeksi hypättiin vielä pysty-okseri sarjaa ensiksi noin 80cm korkeana. Sarjalle oli helppo lähestyminen joka onnistui ihan hyvin, ensimmäinen este myös sen vuoksi hyvään paikkaan. Esteiden välissä oli 9,5 metrin väli, joka tarkoittaa laskeutumista ja yhtä laukka-askelta. Se on Rionalle aika hyvä väli, sillä se ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt. Riona venytti hyvin ja kyseinen hyppy olikin sitten sujuva ja melko ilmava! Tämän jälkeen ratsastuksenopettajamme nosti estettä jonkin verran, ja lopulta sen takapuomi oli 95 senttinen. Onneksi en ole rimakammoinen- nuo korkeudet muistuttavat jo enemmän estettä kuin kavallettia, en kuitenkaan tunneilla tuon korkuisia esteitä oikein hyppää. Lähestymisestä tuli ihan okei ja ensimmäinen hyppy ehkä hiukan lähelle. Ratsastin omasta mielestäni välin oikeastaan todella kivasti ja sain Rionan venyttämään askeltaan juuri sopivasti. Poni leiskautti esteen yli kevyesti ja mulla jäi ihan todella hyvä maku suuhun tunnista.

Eli kyllä, kehitystä on tapahtunut, vaikka itse nyt sanonkin. Vuosi sitten hyppäsimme noin 50-60cm tehtäviä vaivalloisesti, poni tahmea ja itsestäni en nyt osaa edes mitään sanoa. Yhteistyö on alkanut kuitenkin pelittämään halutulla tavalla ja muutosta on tapahtunut monessa asiassa. Tällaisina päivinä sitä huomaa rakastuvansa poniin päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän, toinen kun vain aina osaa yllättää halutulla tavalla.