sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

49. Yhteisen kilpauran huikea päätös

Tänään kilpailtiin oman tallin harjoituskilpailuissa minun ja Rionan viimeiset yhteiset kilvat. Syy on sekä minusta että ponista riippumaton, eikä kukaan olisi voinut olla parempi tekemään tätä duunia mun kanssa. Näistä kahdesta vuodesta mulle jäi käteen upeita muistoja niin kilpailuista kuin muista arjen haasteista. Kilpauralla kuitenkin päällimmäisinä kymmenes sija tuntiratsastajien mestaruuksista ja seuran ponimestaruus 2017. Tänään oli kuitenkin aika vetää valkoiset jalkaan ja ykköset päälle ja suunnata vielä viimeistä kertaa tekemään sitä, mitä me molemmat rakastetaan.

Verryttelyhyppy nro 2.
Päivä alkoi omalta kohdalta melko hitaasti, suuntasin aamulenkille nauttien auringonpaisteesta ja lämmöstä. Puolen yhden maissa sain kyydin tallille ja sinne päästyäni mulla oli rutkasti aikaa puunata Riona edustuskuntoon. Lähdin kävelyttämään ponia 15 vaille kolme luokkien ollessa puolisen tuntia myöhässä. Selästä käsin liike tuntui rennolta ja reippaalta, juuri siltä miltä pitäisikin tuntua. Ravailin vähän ja lämmittelin Rionan lihaksia, sitten otin lyhyet pätkät laukkaa kumpaankin kierrokseen.

Hurjan silmäesteen tutkailu tehty.
Sisällä maneesissa otin muutamat verkkahypyt molempiin kierroksiin: poni tuntui ihan upeelta, eikä mulla sitten ollut tarvetta hypyttää sitä yhtään enempää. Käytiin yhdessä tutkailemassa radan sekä kuudennetta että viimeistä estettä, joiden alle oli tuupattu puiset silmäpelokkeet alle. Katseltiin niitä rauhassa ja ponilla oli enemmänkin mielessä niiden syöminen parempiin suihin kuin pelkääminen, mikä oli tietysti hyvä. Ratsastin ensimmäisenä, mitä olinkin toivonut ennen koko kilpailuja järjestäjätaholta, joka oli sitten ihanasti toteuttanut mun hartaan toiveen. Kun muut olivat sitten poistuneet maneesista, pääsin aloittamaan radan. Tervehdin tuomaria, joka hetken päästä antoi mulle lähtömerkin ja sen kuultuaan mun ei tarvinnut edes pyytää, kun poni suorastaan ampaisi matkaan.


Ensimmäinen este oli kaarteessa. Se oli okseri, mikä oli meille tosi hyvä, koska oon itse kokenut joskus pystyille ratsastamisen näin radan ensimmäisenä esteenä välillä hankalaksi. Se kuitenkin ylittyi hurjalla loikalla, josta Riona saikin kunnon virtapiikin ja pidensi laukkaansa. Sain ensimmäistä kertaa radalla oikeasti pitää ohjista, jotta sain ratsastettua haluamiini paikkoihin. Radan toiselle esteelle tultiin vähän pohjaan sillä jätin viimeisen askeleen ratsastamatta, mutta poni sujuvasti vain jatkoi matkaa esteen jälkeen ja huiskaisi vähän hännällä- no problem, sen koko olemus sanoi kun se laukkasi eteenpäin samalla linjalla olevalle okserille, joka oli samalla radan kolmas este. Siinäkään ei ollut mitään ihmeellistä, Riona suoritti niinkuin ennenkin ja pitemmällä tiellä olevalle sarjalle päästiin hyvin venyttämään askelta.

Ponin upea pelastus.




Itse sarjan ratsastin jotenkin tosi hassusti ja Riona joutui taas tekemään itse vähän enemmän duunia kun mitä mä ehdin tehdä, ja hujauksessa oltiin siitäkin päästy yli. Kaarteeseen jäi vastalaukalla ja jouduin tekemään todella nopean vaihdon oikeaan laukkaan, sillä este oli ihan muutaman askeleen päässä. Muistin onneksi kehottaa napakasti pohkeella yli, ja niinhän me sitten tsempattiin siitä eteenpäin kuudennelle esteelle, sille hurjalle silmämörölle. Poni ei katsonut sitä yhtään vaan hyppäsi upeen hypyn yli! Tiukka tie oli myös seitsemännelle esteelle, joka oli ihan simppeli pysty eikä siinä oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Kahdeksas este oli perusradan viimeinen ja aloitti siten uusinnan, joka oli arvostelumenetelmällä 367.4, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ratsukot, joita ei ole hylätty jatkavat uusintaan. Kahdeksannelta yhdeksännelle oli aikamoinen kurvaus mutta sain silti ratsastettua paljon paremmin kuin edellisen kerran esteelle tullessa.


Estemörkö sai kyytiä.
 Kymmenen ja yksitoista oli molemmat ihan kuin vettä vain, kahdelletoista piti vähän käskea nostelemaan niitä koipia. Näin uusinnassa sarjalle tultaessa ratsastin itse paljon paremmin ja niin poninkin oli helpompi suorittaa. Siitä oli vielä kunnon eteenratsastus uusinnan viimeiselle, joka oli tällä kertaa uusi ystävämme estemörkö. Eihän poni siitä välittänyt, liisi yli ja kuvista saatoin nähdä mun hymyn, joka ylettyi suunnilleen molempiin korviin saakka. Eikä ihme. Riona teki ihan upean suorituksen, johon saan olla tyytyväinen vielä pitkään. Kiitin sitä niin paljon, kun se oli saanut mun kanssa nyt uransa päätökseen ja tehnyt sen vielä parhaalla mahdollisella tavalla.



Samaan aikaan niin onnellinen mutta haikea fiilis

Myöhemmin sain kuulla, että olimme päässeet luokassa kolmannelle sijalle, vaikka ilman ruusuketta jäimmekin. Olen nyt vain niin kiitollinen ja onnellinen, että sain lopettaa hyvään fiilikseen hymyissä suin.



4 kommenttia:

  1. Harmittaa sun puolesta, että teidän yhteinen taival tulee päätökseen, ootte Rionan kanssa ihan älyttömän upee pari! Ihanaa, että teidän osalta kisat meni hyvin ja sulle jäi hyvä fiilis, oon niin iloinen sun puolesta siitä, että saitte lopettaa onnistumiseen!

    VastaaPoista
  2. Harmi, että teidän yhteinen taival päättyy! :( Vaikutatte tosi kivalle parille ja onnea sujuneesta päivästä! Tsemppiä jatkoon ❤️💪🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirveästi ❤️ tsemiä vielä sullekin!

      Poista