lauantai 25. maaliskuuta 2017

20. Kuvapostaus




1.

2.

3.

4.

5.

Mikä oli teidän suosikkinne kuvista?
kuvat c. Milka Suninen

 

19. Riona ja uudestaan löytynyt hyppäämisen ilo

Viime viikolla ratsastin Rionalla torstain estevalmennustunnilla että sunnuntain kilpailuissa, joissa mentiin 80cm. Riona on ollut nyt tosi kiva ratsastaa ja se on loikkinut kuin joku duracell-pupu pitkin maneesia.
   Torstaina oli siis Jonna pitämässä tuntia. Jonna piti todella kivan tunnin, tehtävät oli ainakin minun mieleen! Melkein kaikki esteet oli rakennettu sokeripalojen päälle, joten tolppia ei tarvinnut montaa kentälle kantaa. Esteet oli sijoitettu siten, että yksi saatettiin hypätä kohti E-kirjainta M-kirjaimesta noin 10 metriä ennen kirjainta. Siihen oli aika pitkä lähestyminen, joten piti olla Rionan kanssa hereillä apujen käytön kanssa. Suunnilleen keskihalkaisijan linjalle oli sijoitettu pieni pysty, jonka vieressä oli uran puolella vielä tolppiin laitettu pysty. Viimeinen este oli melko keskellä kenttää, noin P-kirjaimen kohdalla niin, että sille saatettiin lähestyä E-kirjaimen esteen takaa.

c. Emilia Nerg


Ensiksi teimme erilaisia puomitehtäviä, joista Riona suoriutui ihan hienosti. Kerran se otti lähdöt heinäladon päädystä (mitä se ei yleensä tee), mutta kun sain niskan ylös niin lopputunnin R meni tosi hyvällä temmolla. Tunnin päätehtävässä hypättiin ensiksi pieni pysty E-kirjaimesta oikeassa laukassa. Siitä piti saada vasen laukka alas, sillä kaarre vasemmalle tuli melko pian. Keskihalkaisijalla olevalle pystylle piti saada hyvä suoristus, sillä muuten olisi ollut hankalaa vaihtaa laukkaa esteeltä. Tuolta kyseiseltä pystyltä täytyi heti kaartaa oikealle, joten laukanvaihto esteellä oli kuin olikin tärkeä. Rionan kanssa sain kaikista tiukoista kaarteista oikeat laukat mahtavasti alas, olen niin ylpeä Rionasta! Kaarroksen jälkeen oli rauhassa aikaa ottaa hyvä tie sille pystylle, joka oli melko lähellä uraa. Se oli hankala este, koska se täytyi hypätä vinosti keskeltä kenttää, vaikka este oli asetettu suoraan menemään maneesin seinää päin. Tiestä oli melko pakko saada hyvä, jotta esteestä pääsisi ylikin. Ohjasin Rionan huonosti esteelle, joten fiksu poni kun tuo oli, veti jarrut pohjaan. Uusi lähestyminen ja hieno pomppu yli. Sieltä kaarrettiin vielä vasemmassa laukassa viimeiselle esteelle, josta oli tehty pituuseste. Se oli pysty, jonka eteen oli laitettu puomi niin, että hevosen täytyi hypätä ennen puomia. Riona tuli ihan hyvässä temmossa, mutta itse ajattelin mennä esteelle hiukan vähemmällä askelmäärällä kuin poni. Ja tsäp, ensimmäistä kertaa Riona oikeasti totteli minun pohjeapua, ja venytti kiltisti askelta esteelle. Sain siihen tosi hyvän hypyn, ja Riona oli tosiaan niin sanotusti löytänyt hyppäämisen ilon uudestaan! Rionalla on nykyään joka estetunnilla sopivasti energiaa ja on ollut ilo ratsastaa ponia, josta näkee, että se tykkää hypätä.

c. Emilia Nerg

Tämän viikon torstaina ratsunani oli Nipsu. Nipsulla olin mennyt ennenkin muutaman kerran, esteitä melkein jokaisella kerralla. Nipsu on kulkenut todella rohkeasti muutamasta kiellosta huolimatta. Tällä viikolla Anne oli pitämässä tuntia. Tehtävänä olivat 14m ja 20m perinteiset linjat, joita esiintyy usein kisoissa. Alkuverryttelyksi tulimme 20 metrin linjaa matalemmalla korkeudella. Nipsu tuli heti hyvin rohkeasti ja ylitti esteet sen kummempia katselematta. Sitten tulimme 14 metrin linjaa, jossa oli ensiksi pysty ja sitten vasta okseri. Okseri oli punaisista puomeista, joissa oli sinisiä tähtiä. Nipsu sitten niitä vähän ensimmäisellä kerralla katseli ja mietti, että pitäisikö tässä nyt mennä yli vai ei. Tulimme tuon linjan vielä uudestaan. Nipsu sitten stoppasi esteelle, kun en ollut pohkeella mukana. Käskin sitä napakasti että nyt, se on vain este, ja siitähän Nipsu sitten riemastui. Olisi minun pitänyt olla valppaana, että ei olisi sitten mitään käynyt, mutta Nipsu päättikin ottaa hirmuisen loikan yli esteestä. En ollut yhtään valmiina, ja laskeuduin sitten ponin kaulan päälle. Nipsu säikähti ja lähti kiitolaukkaa eteenpäin, ja kun tuo poni sitten rupesi viskomaan päätään, lensin sieltä selälleni alas. Ei siinä sitten muuta, nousin ylös maasta ja napattiin poni kiinni. Kiipesin selkään ja eikun vain uudelleen. Sama toistui, eli Nipsu pysähtyi esteelle kun olin liikaa ohjissa kiinni. Näpäytin sitä sitten raipalla, ja Nipsu päättikin hypätä. Kadotin jalustimeni, ja kun en sitten ollut taas valmiina hyppyyn, lensin sieltä toistamiseen alas. Kaikki tämä oli minun oma vikani, koska Nipsu on muutenkin jo arka hyppääjä. No, uudestaan poni kiinni ja kyytiin. Tämän jälkeen sain ponin onnistuneesti yli esteistä. Sitten osaa esteistä vähän nostettiin, ennen kuin menimme hiukan rataa, joissa kaikki linjat tultiin molemmista suunnista. Nipsu löysi itsestään aivan uuden vaihteen, ja me laukattiin siellä aika reippaasti sitten. Kaikki hypyt meni hyvin yli ja Nipsu imi esteille oikein kivasti. Tippumiset unohtui ilmeisesti molempien mielestä, ja tuo ongelmia tuottanut linjakin tuli ihan hienosti radalla.

c. Milka Suninen

Mutta niinhän se menee, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Nipsu on kuitenkin niin erilainen, kuin minun luottoratsuni Riona, joka hyppää ongelmitta melkein mitä vaan. Rionan kanssa olo on niin paljon varmempi, kuin Nipsun, johon en ole oppinut luottamaan samalla tavalla. Luotan kuitenkin siihen, että ensi kerralla menee varmasti paremmin. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, ettei Nipsulle jäänyt minkäänlaista kammoa tippumisistani.

c. Emilia Nerg
Ensi postaukseen!