21. Aluekisat HubS 2.4.17

Tänään kisattiin kotitallillani Suomi100-cupin ensimmäisen osakilpailun ja erilaisten muiden luokkien parissa. Itse olin yhdessä luokassa Rionan kanssa kisaamassa, mutta muuten istuin katsomossa seuraamassa kilpailuja.

Postauksen kuvat on ottanut Hannele, Emilia ja Sini.

Rionan kanssa lähdimme taas hakemaan kokemusta tuttuun 80cm luokkaan. Edeltävällä viikolla menin Rionalla puomeja, mutta muuten en ponilla ehtinyt mennä omien menojen vuoksi. En siis tiennyt, millä mielellä olimme radalle suuntaamassa.

Ponilta löytyi verryttelyssä virtaa vaikka muille jakaa!

        Rionan hoidin hoitajansa kera kuntoon, vedin itse valkoista jalkaan ja uudet saappaat sekä kypärä pääsivät testiinsä. Saappaat olivat uutuudenjäykät ja aiheuttivat rakkot molempiin kantapäihin, mutta olin silti kovin tyytyväinen molempiin hankkimiini tuotteisiin.
 

   Verryttelyssä Riona oli melko reipas, otin yhden verryttelyhypyn toiseen ja kaksi toiseen suuntaan. Muutamat pukkilaukat se taisi maneesissa vetäistä, mutta kumma kyllä ei menettänyt kaikkea energiaansa riehumiseen.

Itse rata oli teknisesti melko vaikea. Se sisälsi monia todella tiukkoja kurveja, joista lopulta sitten selvittiin. Aloitin melko reippaassa laukassa ensimmäiselle esteelle. Riona sai todella hyvän paikan, joten hyvä hyppy sisään. Toinen este oli myös ihan hyvä. En tiedä minkälainen askel tässä minun yhteistyössäni ponin kanssa on tapahtunut, mutta oikeasti, Riona, joka yleensä on kovin hidas, kiisi tuolla radalla kuin joku höyryjuna. En ollut yhtään varautunut tälläiseen, joten olin aluksi aivan varma että toisen esteen jälkeen vauhti hyytyy. Mutta ei, Riona vei meidät kunnialla radan loppuun saakka. Viimeiselle esteelle tultiin kuitenkin aivan liian kovassa temmossa, enkä älynnyt tehdä puolipidätettä kaarteessa. Poni otti kyllä hyvän hypyn hyvästä paikasta, mutta koska en tehnyt sitä pidätettä, se ei raaskinut nostaa jalkojaan ja puomi tuli alas.

Rionair liitää :D

Olen kuitenkin ihan todella tyytyväinen tähän rataan ja ratsuuni. Hymyilin maneesista lähtiessäni varmaan kuin jokin aurinko, Riona sai miljoonasti taputuksia ja karsinassakin sitä halailin ja saattoipa poni kiitokseksi leipäpalasenkin saada. Hoidin äitini kanssa Rionan jalat linimentillä ja loimi niskaan. Sitten kitin Rionaa vielä taputuksilla, ja jätin sen syventymään päiväheiniinsä.

Tulevalla viikolla treenit jatkuvat kuitenkin ihan normaalisti toivottavasti myös Rionan kanssa. Kovasti olemme tunneilla tehneet erilaisia tehtäviä, ja Jonnakin on pannut parastaan. Olemme tarkoituksella harjoitelleet teknisesti haastavia ja hyvin erikoisiakin tehtäviä, jotta nämä kisaradat tuntuisivat lopulta helpommilta. Tuntuu kuitenkin, että syksystä olemme tulleet Rionan kanssa jättiharppauksia eteenpäin. Toivottavasti pystyn jatkamaan Rionan kanssa vielä pitkään!

Maailman hienoin Riona ♥