Tänään kävimme hyppäämässä esteitä, mutta poikkeuksellisesti näin viimeisten tuntien kunniaksi kasasimme ne lähimetsään. Sekä ratsastajalla ja Rionalla oli molemmilla hauskaa, ja rymistelimme läpi metsän oikein vauhdilla. Riona oli hyvin kuulolla ja nautti selkeästi siitä, mitä teki. Ainakin se korvat höröllä sinkautteli esteistä yli, ja sen kuplivan riemun saattoi ratsastajakin havaita selkään asti.
Postauksen kuvat on ottanut Hannele A.
Aluksi ratsastimme kentälle verryttelemään. Menimme kaikki askellajit läpi ja teimme laukassa temponmuutoksia, jotta saimme poneihin hiukan vauhtia. Riona oli heti alusta asti reipas ja innokkaana lähtemään hyppäämään. Tämän jälkeen menimme kentälle, jossa otimme muutamat verryttelyhypyt. Riona innostui kauheasti ja sillä olikin hiukan omia juttuja aluksi. Esteille tuli hyvä tempo ja nätit hypyt, ja Riona lennätti komeita pölypilviä ilmaan.
Aluksi tulimme laukassa nämä kaksi metsätiellä olevaa kavalettia. Riona tuli todella reippaassa laukassa ja loikki esteet korvat hörössä- sen verran kivaa puuhaa se oli. Tämän jälkeen siirryimme hiittisuoralle hyppäämään. Ensimmäisenä oli pieni pystyeste ja toisena valkoisella laatikolla höystetty pienenpieni kavalletti. Riona otti nätit loikat molemmille esteille ja jäimme tähän odottamaan muita. Hyppäsimme aina ensimmäisenä, jonka vuoksi se hidasteli hiukan lähdössä. Kuitenkin esteet nähdessään se löysi kaasupolkimen, ja taas meno rullasi.
Aivan lopuksi hyppäsimme varsinaisen estetehtävän. Kentälle olimme pystyttäneet kolme estettä, jotka hypättiin kentän eri sivuilta. Sen jälkeen tultiin metsätielle, hypättiin kavalletit ja käännyttiin kääntöpaikalla ympäri. Tulimme samat esteet takaisinpäin, käännyimme hiittisuoralle vievälle polulle. Polulla hyppäsimme amppariesteen yli ja sen jälkeen oli vuorossa laukkaspurtti hiittisuoraa pitkin. Esteet täytyi ohittaa, jonka jälkeen käännyimme ympäri ja hyppäsimme hiittiksen esteet vielä takaisinpäin. Sen jälkeen takaisin kohti metsäpolkua, ampparieste ja pitkä ylämäki laukassa. Mäen päällä hidastimme ja kävelimme lopun matkaa polkua pitkin, joka kiemurteli puiden välissä. Kaikki hypyt sujuivat ja Riona oli oikein nätisti eikä mitään radikaalia tapahtunut. Se pääsi kiitämään metsässä oikein vauhdilla, mutta se oli tarkoituskin. Hevoset ja ratsastajat nauttivat ja uusi kokemus virkisti molempien mieliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti