perjantai 28. heinäkuuta 2017

34. Kilpailuihin valmistautuessa auttavat kädet eivät ole pahitteeksi

Näin pääsin toteamaan tänä iltana, viimeisenä päivänä ennen Lahteen, Takkulaan lähtöä. Kuvittelepa tällainen tilanne:
Olet juuri saanut puhdistettua hevosesi varusteet, jotka ovat suorastaan hautautuneet kuran ja muiden pinttyneiden likojen alle. Ihmettelet, mikset ole ymmärtänyt puhdistaa niitä aikaisemmin, sillä huomaat juuri tuohon työhön kuluneen tuhottomasti aikaa. Sitten lähdet juoksemaan ympäri tallia etsimään puhtaita huopia, numerolappua ja samaan aikaan pitäisi nyppiä hevosen harja, ja kellokin alkaa lähestyä jo yhdeksää, etkä ole ehtinyt käydä kaupassakaan. Kunnes eräs tallilainen lainaa ystävällisesti omaa kilpailuhuopaansa ja tarjoutuu vielä nyppimään hevosesi harjan, jotta sinä ehdit tehdä muita asioita. Eräs toinen tarjoutuu etsimään sinulle numerolapun ja auttamaan saappaiden puhdistamisessa. Ja sillä välin, kun sinä etsit kuljetussuojia, kolmas käy viemässä satulasi ja suitsesi valmiiksi. Kun viimein pääsette laittamaan traileria kuntoon, huomaatte, että se on jo valmiina hevosia varten. Kuinka kiitollinen oletkaan saamastasi avusta.

 postauksen kaikki kuvat on ottanut Riina U.



Juuri tuollaiseen tilanteeseen minä päädyin tänä iltana. Valmisteluille olisi voinut varata hiukan enemmänkin aikaa, jotta tuolta olisi vältytty. Onneksi meidän ihanat tallilaiset ja muut olivat auttamassa ja laittamassa hevosia valmiiksi. 


Tänään oli siis viimeinen päivä ratsastuskurssia, jolla valmistauduttiin tähän tulevaan Takkulan reissuun. Oli melko kuuma päivä ja meidän oli tarkoitus vain ratsastaa hevoset kaikissa askellajeissa läpi, sillä edellisinä päivinä olimme hypänneet. Alunperin oli suunnitelmana verrytellä hevosia kavalleteilla, mutta kuultuamme kilpailujen aikaistamisesta, päätimme olla rasittamatta hevosia enempää. Riona oli koko ajan oikein rennon tuntuinen ja hyvä ratsastaa. Kävimme kaikki askellajit läpi kummassakin kierroksessa. Sen jälkeen otimme loppukäynnit hiittisuoran kautta tarhojen takaa takaisin tallin pihaan.


Takaisin tallille päästyäni purin Rionalta varusteet pois ja vein ne puhdistettaviksi. Sitten metsästin pitkän aikaa itselleni toista huopaa valkoisen lisäksi, olihan kilpailupäiviä tulossa kaksi. Kun sellaista ei ottanut löytyäkseen, eräs tallilainen ehdotti, että voisin lainata hänen huopaansa. Suostuin nopeasti, sillä tuo nimenomainen musta, timanteilla koristettu huopa näytti sopivan täydellisesti sen päälle. 

Lempikuvani pitkään aikaan! Tämä kuva tekee minut iloiseksi, sillä näyttää, että Rionakin hymyilisi kanssani <3
Ilta kului tavaroiden etsimisen, Rionan huoltamisen ja muiden valmistelujen merkeissä.Ja voin rehellisesti sanoa, ettei tämä kaikki olisi onnistunut ilman kaikkien niiden apua, jotka vaivautuivat auttamaan minua pienissäkin asioissa. Lopulta ponille löytyi kuljetussuojat; sen harja oli siisti ja valmiina sykeröitäväksi; tavarat olivat pakattu ja traileri oli valmiina lähtöön.


                                                   Muistakaa aina arvostaa toisten apua!

6 kommenttia:

  1. Itsekkin tämän kokeneena, voin myös samaistua tähän että apukädet ei ole pahitteeksi!
    Löysin vasta sun blogin, ja nopealla vilkaisulla vaikuttaa oikein kivalta. Jään kyllä seurailemaan.
    Tsemppiä teille kisoihin!

    issikoillaunelmiin.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja mukavaa, että pidät blogistani! Kisoihin valmistautuminen on aina niin kiireistä, että apu on aina tervetullutta.

      Poista
  2. Todella hyvä postaus! Ja auttavat kädet on aina ihania, varsinkin silloin, kun on suoraan sanottuna kiire hevosen hoidossa ja sen kuntoon laittamisessa. Onneksi minä olen välttynyt vielä toistaiseksi noilta todella kiireisiltä tilanteilta, mutta joskushan se kiire tulee. Tykkäsin tästä postauksesta ja kuvat olivat tosi kivoja!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apu ei ikinä ole pahitteeksi! Kiitos paljon kommentistasi ja palautteestasi, se on aina tervetullutta.

      Poista
  3. Tuli hyvä mieli kun luin postauksesi en edes tiedä että miten mutta tuli vain!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! Tämä oli itsellekin vain hetken mielijohteesta tehty hyvän mielen postaus, jonka tarkoitus oli säilöä muistoni vanhempaa ikää varten muistuttamaan viime viikonlopun mahtavista hetkistä.

      Poista